Diplomi-insinööri, rakennusvalvontapäällikkö

Suunnistuskilpailun loppukiri – rakentamislain toimeenpano

Artikkeli julkaistu alun perin Rakennuslehdessä 23.12.2024

Jos rakennusvalvonta olisi suunnistaja, olisi rakentamislain toimeenpano kuin pitkän matkan suunnistuskilpailu. Kultamitalin voittaminen vaatii varhaista lähtöä, oikean reitin valintaa sekä hyvää päätöksentekokykyä maastossa muuttuvien tilanteiden keskellä. Jos kilpailuun on lähtenyt myöhässä tai tehnyt matkalla vääriä reittivalintoja, saapuu maaliin auttamatta myöhässä. Nopeat sprintit johtavat vain hengähdystaukoihin, jolloin asiat eivät etene. Uuden reitin salaisuus piilee siinä, että se on lyhyempi. Toisin kuin Helsingin rakennusvalvontapäällikkö näkökulmassaan (Rakennuslehti, 18.12.2024) suosittaa, hakijan kannalta on usein huomattavasti edullisempaa jättää hakemus vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Rakentamislaki sisältää monia helpotuksia hakijalle, joista suurimpana etuna voidaan mainita lupakynnyksen nouseminen. Suuri osa pienistä ja vähäisistä hankkeista vapautuu luvanvaraisuudesta. Lienee keskimääräisellä tasolla kiistatonta, että pienissä hankkeissa lupamaksu, pääpiirustusten tuottaminen sekä itse lupaprosessi tuovat hakijalle enemmän haittaa kuin viranomaisen tuoma ohjausvaikutus hyötyä. Vaikka rakentamaan ryhtyvän oma vastuu ja selvitysvelvollisuus korostuu tulevaisuudessa, jää lakimuutoksen nettovaikutus siitä huolimatta hakijan kannalta reilusti positiiviseksi. Näiltä osin suunnistajan ei kannata juosta sellaisilla rasteille, joilla uudessa reitissä ei yksinkertaisesti tarvitse käydä.

Erityisesti korjaussarja sisältää useita elementtejä, joiden avulla viranomaisvalvontaa voidaan keventää ja siirtää rakentamaan ryhtyvälle, kuten lain perustelussa on useasti toivottu. Jos suunnistaja on tämän hoksannut ja reitille on lähdetty hyvissä ajoin, kevenee hakijan taakka lupaprosessin suhteen huomattavasti vuodenvaihteen jälkeen. Hyvä suunnistaja on perehtynyt reittiin ja karsinut reitistään ne toiminnot pois, jotka eivät yksinkertaisesti ole lakisääteisiä ja aiheuttavat haittaa hakijalle. Miksi mennä suon poikki, kun niityn halki voisi oikaista? Hakijalle on siirretty vuodenvaihteen jälkeen se vastuu, joka hänelle uudessa reitissä kuuluu. Se johtaa hakijan kannalta usein huomattavasti sujuvampaan rakennushankkeeseen. Uudesta reitistä esille voitaisiin nostaa myös esimerkiksi rakennuskohteen ympäristöönsä soveltuvuuden ja sijoituksen edellytysten suunnittelutarvealueella keventäminen.

Muistettavaa lakimuutoksessa on, että suurin osa olennaisista teknisistä vaatimuksista asetuksineen pysyvät täysin ennallaan – perusmaasto ja suunnistajan reitti säilyvät hyvin samanlaisena. Esimerkiksi vaatimukset ja täten myös ratkaisut pysyvät rakenteellisen kantavuuden, paloturvallisuuden, talotekniikan tai rakennusfysiikan osalta käytännössä täysin samoina. Niissä kunnissa, joissa nojaudutaan vahvasti kolmansien osapuolten tai järjestöjen tulkintoihin, kuten Topten-kortteihin, voidaan jatkossakin suurelta osin näin tehdä. Tämänkin osalta suunnistuksen erottaa pitkän matkan juoksusta kuitenkin se tosiasia, ettei reittiä voi koskaan opetella täysin etukäteen ja suunnistajan tulee aina kyetä tekemään itsenäisesti ratkaisuja kesken matkan.

Ennakoitavuuden kannalta voidaan myös mainita esimerkiksi suunnittelijoiden ja työnjohtajien kelpoisuuden toteaminen. Ympäristöministeriön tuoreen päätöksen johdosta edellä mainittujen tahojen pätevyys voidaan todeta siirtymäsäännöksen ansiosta vuodenvaihteen jälkeen hyvin kevyellä menettelyllä. Tämänkin osalta suunnittelijan kannattaa valita vanhan mäkisen reitin sijaan uusi korkeuseroiltaan tasainen reitti, joka johtaa hakijan kannalta sujuvaan rakennushankkeeseen.

Rakentamislaki sisältää myös kiistatta muutamia sujuvoittavuutta haittaavia elementtejä. Ylimitoitetun digitalisaation lisäksi suurimpana näistä voidaan mainita ilmastoselvitykseen liittyvä sääntely. Tätäkin haittaa hakijalle on lievennetty korjaussarjassa, jossa pientalot sekä korjausrakentaminen on rajattu sääntelyn ulkopuolelle. Koska asetusta uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista ei ole vieläkään annettu taikka raja-arvoja määritetty, voi suunnistaja näin siirtymäkauden aikana halutessaan valita reitin, jossa ilmastoselvityksen sisältö ja haitta sujuvuudelle jää melko kevyeksi.

Edellä mainittu huomioiden on hankala nähdä tilannetta, jossa suunnistajan kannattaisi vapaaehtoisesti valita vanha reitti. Toivotankin kaikille suunnistajille ja hakijoille hyvää joulua ja sujuvampia rakennushankkeita ensi vuoden puolella.